Protun keskusteluryhmä Facebookissa on aiheuttanut ahdistusta yhdessä jos toisessakin ihmisessä. Kommenteissa ja käymissäni keskusteluissa protujen kanssa on jopa ehdoteltu ryhmän lakkauttamista. Itse en voisi olla enempää eri mieltä.

Minusta on aivan huikeaa, että järjestö pystyy keskustelemaan sisäisistä periaatteellisista päätöksistään jäsenille julkisella, maantieteellisesti ja ajallisesti tasapuolisella kanavalla. Keskustelu kerää päivässä yli 100 kommenttia, joista YHTÄKÄÄN EI OLE KIRJOITETTU CAPSILLA NÄIN KOSKA OLEN TÄSTÄ NIIN VAHVASTI JOTAKIN MIELTÄ!!1 Kommenteissa ei trollata eikä puututa toisten henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Kenenkään mielipidettä ei yritetä mitätöidä halventamalla henkilöä seksuaalisesti, rasistisesti tai muutenkaan asiaankuulumattomasti. (Tämä voi tietysti johtua mahtavasta modeilustakin.)

Ymmärrän myös ahdistuneita. Olen itsekin parempi kuuntelija kuin väittelijä, eikä sosiaalinen media ole paras kanava välittämään kommunikoitujen viestien sävyjä ja todellisia tarkoituksia. Kommenttiketjuilta puuttuu myös keskustelun selkeä vetäjä, jonka velvollisuus on pitää keskustelu oikeilla raiteilla ja asiallisena. Tämän takia korostuu jokaisen oma vastuu keskustelijana: olenko rakentava, liittyykö tämä nyt aiheeseen?

Videobloggaaja Hank Green pohtii videossaan rajapintoja. Vaikka Green viittaakin lähinnä Yhdysvaltojen kahtiajakautuneeseen puoluepolitiikkaan, hänen ajatuksiaan voidaan soveltaa meidänkin jokapäiväiseen elämäämme. Vaikka itsensä kanssa samaa mieltä olevien kanssa on miellyttävää ja turvallista keskustella, erimielisten ihmisten kohtaaminen raja-alueilla on paljon tärkeämpää. Mitä me teemme siellä, kuinka käyttäydymme? Kuuntelemmeko toisiamme ja yritämme ymmärtää? Kompromissien löytäminen on elämän ja päätöksenteon etenemisen kannalta paljon olennaisempaa kuin omissa samanhenkisissä kuplissamme kihiseminen.

Jos demokraattinen päätöksenteko olisi helppoa ja kivaa, eikö se toimisi aina ja kaikkialla? Olisin iloinen, jos pystyisin näkemään Suomen poliittisessa päätöksenteossa ja siihen liittyvässä keskustelussa enemmän samanlaista toisia kunnioittavaa ilmapiiriä kuin Protulla.

En usko, enkä edes halua nähdä aikaa, jolloin kaikki olisivat kaikesta samaa mieltä. Toivon kuitenkin vielä näkeväni päivän, jolloin me kaikki voimme kunnioittaa toistemme näkemyksiä, vaikka ne olisivat erilaisia kuin omamme.