Kirsikkapuun alla -näyttely. KUVA: Oksana Mehtätalo

Heräsin innostuneena uuteen vuosikymmeneeni edellisen päivän juhlahumusta lauantaina 17.12.2022. Onnibus saapui Kamppiin, josta suunnistin kohti Bulevardia, jossa Sinebrychoffin taidemuseo sijaitsi. Hetken ihailtuani museokaupan tarjontaa kuittasin museolipun museokortillani, jätin nastakengät narikkaan ja astuin kirsikkapuun alle – japanilaisten puupiirrosten maailmaan. 1700- luvun Edoon (nykyinen Tokio), jossa rahvasta viihdyttävät Kabuki-näyttelijät ja maata riivaavat nälänhädät ja sisällissodat.

Näyttely Kirsikkapuun Alla – Japanilaisia Puupiirroksia esittelee siis Kansallisarkiston kokoelmiinsa ostamia japanilaisia puupiirroksia. Taideteoksia on kertynyt vuosien varrella kokoelmiin lukuisia ostojen ja lahjoitusten myötä. Tiesitkö esimerkiksi, että samurai -luokka ei saanut mennä katsomaan kabuki -näytelmiä, koska moinen rahvaanmoinen elostelu oli vaarallista samurain moraalille? Kuitenkin samurai -luokan jäsenet kiersivät kieltoa naamioitumalla maskin taakse. Näyttelyhuoneiden saumakohdassa samuraihaarniska säikäytti minut ”väijyessään” pimeässä odottamassa pahaa aavistamattomia museovieraita.

Salissa minulle avautui 1700-luvun eläväinen Edo: piirrokset esittivät kohtauksia näytelmistä ja suosituista näyttelijöistä. Jotkin piirrokset kuvaavat myös luontoa tai vuoden kierron juhlia, kuten uutta vuotta. Kaunotarten kuvat, ”bijinit” (yksikkö bijin; ”kaunotar”) antoivat vaihtelua kuville näytelmien kohtauksista. Näyttelyssä oli niin musta-valko-, kuin värikuvia. Sain tunnun, että ensin ukiyo-e -kuvia on piirretty mustavalkoisina. Merkittävimmät taiteilijat oli mainittu teostensa vieressä.

Näyttelystä valtaosa oli kuvauksia näytelmistä ja naisista. Olisin toivonut enemmän kuvia miehistä, kuten samuraista tai tavan riisinviljelijöistä. Myös vuodenajat ja luonto kiinnostivat minua paljon, vaikka kahden kerroksen näyttelyssä oli luontokuvia vain seinällinen.

Kokonaisuutena pidin näyttelystä todella paljon, kuten olivat pitäneet myös muut 90 000 museokävijää. Sinebrychoffin taidemuseo keskittyy vanhaan taiteeseen, mutta eksoottiset puupiirrokset toivat lääkettä koronanjälkeiseen kaukokaipuuseen. Haaveilen kovasti jo seuraavasta matkastani Nousevan Auringon Maahan. Museokaupasta ostin matkamuistoksi vielä kirjan näyttelystä, kaikkea kun ei vanha enää niin tarkkaan muista.