Muovi – tuo monipuolinen materiaali, joka kestää niin arkisessa kuin teollisessa käytössä huomattavan hyvin. Muovista on moneksi – eritoten kierrätettäväksi. On erikoista, miksei Suomessa olla enempää innostuttu muovin kierrättämisestä. Erilainen meininki on havaitsemani perusteella Hollannissa, mistä Suomella olisi opittavaa!
Toisin kuin esimerkiksi paperi, muovi säilyttää täysin sille ominaisen käytettävyyden ja vahvuuden kierrätettynäkin. Uusiomuovia voi kierrättää lukuisia kertoja ilman, että muovin laadusta joutuisi tinkimään.
Erinomaisesta potentiaalistaan huolimatta, muovi nähdään liian usein “roskana.” Kaupoissa on lähes mahdotonta olla törmäämättä muovikuorisiin tuotteisiin, jotka tekevät kuluttajille kauppansa kestävyytensä vuoksi. Käytön ja välittömän hyödyn jälkeen muovipaketista halutaan kuitenkin hankkiutua mahdollisimman nopeasti eroon – viskaamalla joko roskakorin syövereihin tai olan yli pusikkoon.
Poissa silmistä, poissa mielestä?
Massiivisin osa ostamastamme muovista päätyy roskakoriin, oli kyse sushipaketista kauppakeskuksessa tai muovisesta hedelmäpussista kotona. On kummallista, millaisia myönnytyksiä annamme muoville, vaikka harvalle tulisi mieleenkään heittää metallinen tomaattimurskatölkki sekajätteeseen kierrätysastian sijasta.
Muovi, metalli ja lasi ovat uusiokäytettävyydeltään samaa luokkaa, mutta vain kaksi jälkimmäistä paperin ohella ovat iskostuneet suomalaiseen kierrätyskulttuuriin viimeisten vuosikymmenien saatossa. Maaseudun tulevaisuuden mukaan vain 20 % (viidennes) muovista kierrätettään käytön jälkeen, mikä kattaa käytännössä panttipullot (, joista 90 % palautetaan uusiokäytettäväksi) ja teollisuuden muovijätteen. Loput jäljelle jäävästä muovimäärästä löytyy sitten kuluttajan selän takaa kaatopaikoilta ja vesistöistä. Tuo määrä on pyörryttävän paljon, kun suhteuttaa sen jokapäiväisiin ostoksiinsa, joista suuri osa on muovikääreessä/-pussissa/-pullossa/-paketissa… Ja kertaa tuon määrän muutamalla miljoonalla kuluttajalla. Jep, soppa on valmis.
Muovi hajoaa, mutta ei katoa kokonaan. Toisin kuin biojäte, pieneksi hajonneet muovipartikkelit kaatopaikoilla ja valtamerissä sisältävät teollisia myrkkyjä, jotka etenevät ekosysteemissä ja ravintoketjussa muodostuen myrkyllisemmiksi ja voimakkaammiksi kaikille eliöille ja lopulta ihmisille ravintoketjun huipussa.
Suomessa ollaan juututtu siihen, että erilaiset muovilaadut tekevät uusiokäytöstä ongelmallista. On totta, että muovista on tarjolla satoja erilaisia laatuja, ja tehokkaalle kierrättämiselle olisi suotavaa, jos laatujen määrä rajottuisi vain muutamaan. Lainsäädäntö laahaa turmiollisesti perässä.
Uudistunut jätelaki ottaa askeleen oikeaan suuntaan eväämällä “orgaanisen hiilen” (eli useimpien muovilaatujen) dumppaamisen kaatopaikoille. Toivottavasti vuodesta 2016 myös kierrätysmentaliteetti saa uutta potkua muovin suhteen, kun roskisten kannet suljetaan.
Vastaavasti Hollannissa ja muualla Euroopassa kaikki kotitalousmuovi kierrätetään. Kaikki muovinen menee samaan kierrätyslaatikkoon: pakkaukset, pussit, pullot… Kotona on helppoa minimoida se muovin määrä, joka kulkeutuu sekajätteen mukana kaatopaikoille. Kierrättämisestä ei ole tehty numeroa eikä isoa ongelmaa, vaikka muovilaadut eivät täsmäisikään keskenään kierrätyslaatikossa.
(Koitin löytää tietoa, kuinka kierrättäminen täällä Hollannissa oikein voi toimia tällä tavalla, mutta vielä tähän mennessä en ole löytänyt selvää ja kirkasta lausuntoa mistään. Pitänee tutkia paikallista lainsäädäntöä, tai vain luottaa kaveriini, joka sanoi valtion myyvän muovin Aasiaan uusiomateriaaliksi.)
Omilla valinnoillaan vaikuttaa tässä hetkessä enemmän kuin vain odottamalla passiivisena parempaa muovilainsäädäntöä. Kaikelle muoviselle löytyy aina toisenlainen vaihtoehto (vakuutan!!!), mihin myös Muoviton Syyskuu -kampanja haastaa ihan jokaisen. Jokaisen. Jokaisen! Koska jokainen pystyy siihen, nimittäin olemaan ostamatta muovia.
Muovin karttaminen on hyvä asia jätemäärän kannalta, mutta myös vesistöjen ja oman terveyden kannalta.
Muovi on monikäyttöinen, mutta kyllästetty kemikaalein, jotka liukenevat kehomme sisälle niin muovipullon suusta kuin muovipillistä jne. Paras vesipullo onkin lasinen (kirjoittajalla itsellään juuri nyt käytössä iso, entinen tomaattimurskapullo – suosittelen) ja pillejä saa lasisina. Kestokuppeja take away -juomille on myrkyttömästä muovista, mikä takaa, ettei aamuinen pelastajakahvi lähikuppilasta ole loppupeleissä turmiollinen kemikaalikoktail.
Kosmetiikassa ja pesuaineissa hyödynnettään uskomattoman luovasti muovia. Muovia, joka on niin pientä, ettei se jää vesipuhdistamojen suodattimiin vaan karkaa retkelle isoihin vesistöihin, pienten eliöiden syötäväksi. Ja sitten isompien. Ja täten takaisin ruokaketjun huipulle, ihmisen lautaselle. Bon appetit! Tutkimukset osoittavat, että jo hävyttömän pieni määrä muovista peräisin olevaa kemiallista yhdistettä aiheuttaa eliöissä solumuutoksia, ts. syöpää. Iso hinta maksettavaksi naamakuorinnan, shampoon tai pesuaineen käytöstä.
Muoviton kuluttaja ostaakin kosmetiikkansa ja pesuaineensa luontaistuotekaupoista, joiden tuotteissa muovi rajoittuu korkeintaan pakettiin. Pyykit tulevat täydellisen puhtaiksi pesupähkinöillä, jotka parin pesukerran jälkeen voi kompostoida, ja alle 10 euron paketti on riittoisa yksineläjälle usean vuoden.
Muoviton syyskuu – haasta itsesi. (Ja jätä vaikka shampoo kokonaan pois, allekirjoittanut elänyt niin jo neljä vuotta).