Mä saavuin Protu-leirille sunnuntaina 10.6 ja mul ei tosiaan ollu mitään odotettavissa. Mut nyt kun kahelta aamuyöstä kirjotan näitä juttuja, mulla on helvetin hyvä fiilis.

Aluks me kierrettiin vähän mestoja, leikittiin muutamat tyhmät nimileikit ja sit me syötiin. Meidän upeet kokit oli tehneet jotain tofu-asia pastaa, mitä en oo koskaan syönyt, mut yllätyin positiivisesti, koska se oli hyvää. Sit me leikittiin lisää, ja illalla mulle ja muutamalle muulle oli muodostunu jo kaveriporukka, jonka kanssa me istuttiin saunalla ja juteltiin ja soitettiin ja laulettiin, ja se oli aivan parasta. Tultiin yhdeltä yöllä sisään ja katottiin vielä hetki netflixiä.

Ekan päivän jälkeen mulla on mahtava fiilis. Musta alkaa jo nyt tuntua että päätös tänne tulemisesta oli yks mun nuoren elämän parhaimmista päätöksistä. Koska jo nyt musta tuntuu että jengi ja ihmiset täällä on niin avoimia ja omia-itsejään ja mulla on vaan tosi lämmin ja tervetullut olo. Vähän kun kotona olis, mut parempaa.

Seuraavana aamuna oli aika vaikee herätä, kun nää alkoi popittaa musiikkia tasan 8am. Ensimmäisen päivän aihe oli ennakkoluuloista, josta eka leikittiin ja sit keskusteltii pienemmis ryhmissä. Se oli ihan kiinnostavaa. Sitten meidät jaettiin 4:ään ryhmään ja niissä kierrettiin pisteissä, missä aiheet oli mm. minäkuva ja minäroolit. Se oli kans musta tosi kiinnostavaa.

Sit kans yksi ohjaaja luki meille tarinaa 17-vuotiaasta pakolaisesta ja sen jälkeen huomasin, ettei mulla ollutkaan enää niin hyvä fiilis kuin aiemmin. Mua alkoi ahdistamaan se tarina ja kun joutui miettimään että tollasia asioita tapahtuu, ja miten hirveitä asioita ihmiset joutuu ylipäätään kokemaan. Mutta siitäkin se olo sitten koheni, kun olin kavereiden kanssa ja leikittiin leikkiä nimeltä ”Kuka pelkää valkoista cis-miestä”.  Syötiin taas hyvin ja illalla soitettiin ja laulettiin.

Musta oli taas super kiva päivä Protulla ja tuntuu etten malttaisi mennä nukkumaan, koska en kestä odottaa seuraavaa päivää. Mulla on iloinen ja onnellinen fiilis

Luka Tienhaara