Blogit
Puheenjohtajalta  

Strategian välistä – vinkkejä uudelle puheenjohtajalle

8.12.2017 klo 22:18
Kuva: Milo Savolainen
Kuva: Milo Savolainen

Kolme kaksivuotiskauttani Protun puheenjohtajana saavuttavat loppunsa 31.12.2017. Tuolloin punaruskea nuijani siirtyy hyllynreunalta alas laatikkoon.

Syyskokouksessa marraskuussa Protulle valittiin uudeksi puheenjohtajaksi Ansku Ahvenainen.  Minulla on ollut ilo tehdä pitkään Anskun kanssa yhteistyötä, sillä viisi kuudesta puheenjohtajavuodestani juuri hän toimi varapuheenjohtajana. Olen päässyt oppimaan puheenjohtamistaitoja yhdessä hänen kanssaan, ja Ansku on ollut se ahkera oman työni kriitikko, jota olen tarvinnut löytääkseni puheenjohtajalle sopivimmat ja vastuullisimmat työtavat. Ansku on lukuisia kertoja pelastanut minut tilanteesta, jossa olen ajautunut ongelmanratkaisussa umpikujaan ja josta poispääsemiseen omat taitoni eivät ole riittäneet. (Ja, myönnettäköön, hän on myös suostunut omaksumaan ”pahan poliisin” roolin, kun sitä on tarvittu keskustelun laadun takaamiseksi.)

Minulla ei ole epäilystäkään, etteikö Protu voisi hyvin ja paranisi entisestään Anskun johtamana. Jokainen tähänastisista puheenjohtajistamme on jättänyt Protun jälkeensä parempaan kuntoon kuin millaisena sen johdettavakseen sai. Haluan uskoa, että sama pätee myös minuun – ja olen aivan varma siitä, että se tulee pätemään myös Anskuun.

Kun itse vuosia sitten aloitin puheenjohtajana, edeltäjäni Anna lähetti minulle ja muulle uudelle  puheenjohtajistolle kokoamansa listan asioita, joihin Protussa olisi hyvä kiinnittää huomiota tulevina vuosina. Syksyn lähestyessä loppua mietin, että voisin nyt tehdä itse jotakin samaa – tosin ajan hengen mukaan julkisena.

Anskun, uuden hallituksen ja tulevien jaostojen tukena meillä on jo ennalta varsin onnistunut strategia (vuosille 2017–2020) ja tulevaisuudenkuva (vuodelle 2023) sekä toimivaksi koettu vuotuisen toimintasuunnitelman sabluuna. Strategiaa tehdessämme jouduimme kuitenkin keskittymään suuriin linjoihin. Niiden lisäksi on useita pieniä suuria asioita, jotka vaativat jatkuvaa ylläpitämistä tai tarkkailua mutta jotka eivät oikein istu strategiaan – tai eivät vain siihen mahtuneet. Muutamia näitä asioita ajattelin listata alla.

Luotan täysin Anskun kykyyn tehdä omat arvionsa ja ratkaisunsa. On jopa toivottavaa, että hän haluaa painottaa puheenjohtajana muitakin asioita kuin minä tai jopa viedä yhdistystä hieman eri suuntaan. Mitä kehitystä tämä muuten olisikaan? Toivottavasti listani kuitenkin helpottaa sitä, että ajatustyötä tulevasta suunnasta ei tarvitse aloittaa nollasta. Tekstin julkisuus puolestaan jakanee vastuuta tasaisemmin eri aktiivien välillä.

 

Strategia

Sanotaan, että mikään ei pelasta organisaatiota hyvältä strategialta. Sillä tarkoitetaan, että jos strategia on ollut kovin onnistunut, organisaatio alkaa herkästi kuvitella hyvän tilanteen pysyvän yllä itsestään ja unohtaa tehdä työtä tulevaisuuden eteen.

Jatkuva itsekritiikki on välttämätöntä. Hyvän strategian ei ole tarkoitus olla sementoitu, vaan sitä täytyy arvioida ja viilata jatkuvasti ajan kuluessa. Jos jokin tavoite on osoittautuu liian helpoksi, sitä on syytä korottaa. Jos jokin tavoite osoittautuu mahdottomaksi, sitä on syytä yhdessä korjata – tavoitteen vain unohtaminen olisi sen sijaan demoralisoivaa. Korjauksia on tehtävä myös, jos huomataan, että jokin sinällään mainio asetettu tavoite vaatiikin enemmän resursseja, kuin mitä sen eteen on yhteisestä potista varaa antaa. Yhteiskunnallisista muutoksista voi nousta esille myös uusia, lisättäviä tavoitteita.

Nykyinen strategiamme on ollut nyt voimassa vuoden. Emme ehtineet hallituksessa tänä syksynä organisoida sen kunnollista päivitystä. Siksi on sitä tärkeämpää, että strategiaa tarkastellaan uudestaan viimeistään ensi syksynä, jolloin strategiakaudesta on takana jo puolet. Myös tulevaisuudenkuvaa, jota ei ole kertaakaan päivitetty sen kirjoittamisen jälkeen vuonna 2013, olisi yhtä lailla tärkeää päivittää. Jotta nämä ehditään tehdä, prosesseihin on syytä varata jo valmiiksi aikaa ja ottaa ne mukaan hallituksen ensi vuoden kalenteriin.

Voi myös olla hyvä pohtia, kannattaisiko Protun tulevaisuudenkuvan, strategian ja toimintasuunnitelmien olla rakenteeltaan samanlaisia. Toistaiseksi on päädytty siihen, että ei kannattaisi, koska toimintasuunnitelmista saadaan näin konkreettisempia ja kattavampia. Yhdenmukainen rakenne saattaisi kuitenkin helpottaa pitkän tähtäimen tavoitteiden pitämistä paremmin kaikkien mielessä.

Strategiaprosessissa on myös tärkeää alusta asti huomioida rivijäsenet, joille strategia saattaa tuntua kaukaiselta ja byrokraattiselta. Millään tavalla onnistunut strategia ei voi olla sellainen, joka koetaan pelkästään hallinnon sisäiseksi työkaluksi. Sama tietysti koskee myös toimintasuunnitelmaa.

Palkallinen henkilöstö ja pääsihteeri

Vuosikymmen sitten Protussa suunniteltiin lisärahoituksen etsimistä pääsihteerin palkkaamiseksi. Pääsihteeri olisi ollut siten palkallinen toimiston esihenkilö – ja ylipäätään palkallinen yhdistyksen johdon jäsen. Suunnitelma ei kauheasti edennyt etenkin rahan puutteen vuoksi mutta ei myöskään omalla puheenjohtaja-ajallani (sitä ei esimerkiksi otettu mukaan edelliseenkään strategiaamme). Vaikka rahoituksen kasvettua uusia työntekijöitä onkin saatu palkattua, heitä ei otettu johtamistehtäviin vaan kirjanpitoon ja viestintään.

Olen itse takertunut pitkälti siihen tulkintaan, että järjestön johtaminen on tärkeää pitää pelkästään vapaaehtoisten hallussa. Tästä pohdinnasta lisää lähiviikkoina ilmestyvässä painetun Protu-lehden Puheenjohtajalta-kolumnissani. On kuitenkin esitetty myös valideja näkemyksiä siitä, että pääsihteerin palkkaaminen voisi helpottaa toimintaa ja varsinaisten tavoitteidemme saavuttamista niin paljon, että se on vanhoista periaatteista luopumisen arvoista.

Kysymykseen joudutaan varmaan muutaman vuoden sisällä palaamaan taas, muodossa tai toisessa. On äärimmäistä olennaista ymmärtää, että se on arvokysymys. Kukaan ei voi varmuudella ennalta tietää, miten palkallisen johtajan ottaminen – tai vaikkapa puheenjohtajan tehtävän muuttaminen palkalliseksi – muuttaisi sisäistä dynamiikkaamme ja demokratiamme luonnetta.

On tärkeää tiedostaa, että laki ei salli määräaikaisen pääsihteerin palkkaamista, ellei tehtävää nimenomaan ole alkujaankin määritelty luottamustehtäväksi, johon kuuluu päätöksentekovaltaa (kuten esim. puolueiden puoluesihteerit). Jos nimenomaan emme halua pääsihteerille itsenäistä päätöksentekovaltaa vaan hänet halutaan vain toimiston esihenkilöksi ja päätösasioiden valmistelijaksi, meidän on lain mukaan pakko palkata hänet toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Silloin yhdistyksen merkittävällä johtopaikalla saattaa olla yksi ja sama henkilö jopa kymmenen vuotta tai pidempäänkin.

On kuitenkin rehellisyyden nimissä todettava, että osa pääsihteeriin vielä viime vuosikymmenellä liitetyistä huolista on jo osoittautunut aiheettomiksi. Tuolloin pelättiin, että vapaaehtoisia olisi hankala motivoida, jos jollekulle maksettaisiin hommista palkkaa. Mitään tällaista ei kuitenkaan ole ilmennyt tiedotusjaostossa, joka sai muutama vuosi sitten tuekseen palkallisen viestintäkoordinaattorin – pikemminkin päinvastoin.

Protun toimistosta on todettava, että se on tällä hetkellä hyvin itsenäinen saarekkeensa, jonka toiminta ja ohjaus on pitkälti toimisto- ja hallintopäällikön varassa. Olisi hienoa, jos hallitus pystyisi saamaan nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa toimiston työn painotuksiin ja resursointiin jo vuosia ennakkoon. Se vaatii huolellista suunnittelua ja ideointia monien ihmisten kesken.

Järjestöyhteistyö ja Protun kasvu

Viime vuosien aikana Protun järjestöyhteistyö on laajentunut suuresti. Muiden järjestöjen apua on hyödynnetty aiempaa enemmän niin teemakoulutusten kuin erikoisleirienkin järjestämisessä. Protu on ensi vuoden alusta saamassa myös oman edustajansa Suomen nuorisoyhteistyö Allianssin hallitukseen ensimmäistä kertaa. Yritämme myös paraikaa jakaa vähävaraisille nuorille leiripaikkoja ilmaiseksi hyödyntämällä muiden järjestöjen kontakteja ja asiantuntemusta – tässä tapauksessa Turun Tyttöjen talon ja Hope-yhdistyksen. Myös International-leirimme ja -jatkoleirimme ovat merkkejä hyvästä valtionrajat ylittävästä yhteistyöstä.

Jos ensi vuonna saadaan toteutettua jo toista vuotta haaveiltu yhteinen koulutustilaisuutemme rippileirejä järjestävien seurakuntien kanssa, se on ehkä yhteistyötoimintamme huippu. Se veisi viimein Protua ulos poterostaan keskustelemaan avoimesti monen järjestön yhteisestä tavoitteesta: nuorten parhaasta.

Järjestöyhteistyöstä on tärkeää ymmärtää, että se on keskeisessä roolissa monen kehitystavoitteemme saavuttamisessa. Järjestöyhteistyö tuo meille uutta asiantuntijatietoa sekä auttaa meitä haastamalla totuttuja ajatuksiamme siitä, miten asiat pitää tehdä. Myös monet uudistukset ja kokeilut on paljon helpompaa saada niin järjestetyksi kuin rahoitetuksi, jos ne tehdään yhdessä muiden tahojen kanssa. Samalla myös saamme tilaisuuden käytännössä todistaa muille kansalaisjärjestöille, miten hyvää oma toimintamme on. Pienemmässä mittakaavassa eri järjestöjen yhteiset tilaisuudet ja koulutukset ovat myös oivia oppimis- ja verkostoitumistilaisuuksia omille aktiiveillemme – ja usein myös innostavia.

Protun laajentumisen, rahoituksen, kehityksen ja kasvun kannalta on äärimmäisen tärkeää tehdä yhteistyötä. Toki eteneminen on muutenkin hidasta ja vaatii vuosia. Siksi on tärkeää, että joka ikinen vuosi ylläpidämme ja kehitämme yhteistyötämme muiden tahojen kanssa, koska se vahvistaa perustaamme yhteistyölle tuleville vuosille. Yhteistyön kanssa on oltava avoimin mielin liikenteessä.

On tärkeää, että jokaiseen Protun saamaan yhteistyötarjoukseen muistetaan reagoida ja reagoida nopeasti (vaikka tietenkään siinä ei aina onnistuta). Tässä – ainakin nykyisessä työnjaossa – puheenjohtajamme on eturintamassa. Vastuu yhteistyöverkostojen ylläpidosta on silti syytä jakaa tasaisesti eikä kaataa yksin puheenjohtajan niskaan – varsinkaan sellaisen, joka ei edes asu pääkaupunkiseudulla. Muut hallituksen jäsenet voivat tukea uusien verkostojen syntymistä ihan vaikka suoraan listaamalla ääneen, mitä kontakteja heillä muihin tahoihin jo on ja tarjoutua oma-aloittaisesti Protun viestinviejäksi sen järjestön suuntaan. Protulle houkuttelevia yhteistyötahoja voivat olla niin ns. yleishyvät kuin vain yhden asian liikkeetkin.

Itse näen, että jokaisen järjestöyhteistyöhankkeen tulisikin edistää entisestään vastuiden delegointia ja innostaa aiempaa enemmän aktiiveja mukaan – tuottaa lisää resursseja. Järjestöyhteistyö, jonka työmäärä tulee aina kaiken edellisen päälle ja vaatii lisää aina samoilta tyypeiltä, on motivoivaa enintään hetken.

Vastuunjakoon kuuluu myös ajan varaaminen keskustelulle. On tärkeää, että puheenjohtaja pidetään kartalla käydyistä keskusteluista ja ideoista, koska hän on kuitenkin yhdistyksen viralliset kasvot ulospäin ja hänen on voitava koska vain astua mukaan. Puheenjohtajalla voi myös olla hyödyllisiä ideoita, joita toinen voi kontaktilleen ehdottaa.

Yhteistyö voi myös tarjota Protulle tilaisuuden medianäkyvyyteen arvaamattomankin hyvällä tavalla.

Sama koskee myös yritysyhteistyötä – vaikka ymmärränkin, että kaupallisen toimijan kohdalla tarvitaan taustalle paljon enemmän arvokeskustelua.

Yhteiskunnallinen rooli ja mediassa näkyminen

Aina välillä joku Protussa muistuttaa meitä ”perustehtävästämme”, kun joku ehdottaa meille jotakin uutta toimintamuotoa tai erikoisleirityyppiä. Keskustelu perustehtävästämme on toki aiheellista, mutta välillä siihen vedotaan mielestäni virheellisissä yhteyksissä. Perustehtävää saattaa korostaa esimerkiksi henkilö, joka ei koe edes tarvetta kehittää Protua suuremmaksi tai muuten tietynlaiseen vaikuttavampaan rooliin, koska Protu ei ole hänelle erityisen merkittävä osa elämää tai ainoa järjestö. Silloin perustehtävän ylikorostaminen helposti torjuu muiden jäsentemme tilaisuuksia uusiin vastuutehtäviin. Mielestäni on tärkeää pitää mielessä, että Protu on luonteeltaan järjestö, joka antaa nuorille tilaisuuksia ja luottamusta enemmän kuin juuri mitkään muut tahot.

Perustehtävää ei pidä tulkita niin ahtaasti, että karsitaan pois uudet ideat, jotka voivat tuottaa meille myönteistä mainetta, opettaa omia toimijoitamme entistä osaavammiksi sekä välillisesti antaa meille enemmän valmiuksia myöhempiin tärkeämpiin uudistuksiin.  On tärkeää ajatella asioita tarpeeksi pitkällä aikaperspektiivillä sekä sallia tilaisuus kokeiluille.

Vaikka Protun ensisijainen toimintamuoto onkin Prometheus-leirit, tarkoituksemme on huolehtia nuorten aikuistumiskoulutuksesta siten, että tuemme heitä heidän oman elämänkatsomuksensa rakentamisessa. Tätä tarkoitusta voidaan tehdä monellakin eri tapaa, jos vain tekijöitä ja mahdollisuuksia riittää. Tätä ovat esimerkiksi edellä mainittu järjestöyhteistyö mutta sitä on myös kaikki Protun näkyminen mediassa. Etenkin Protu-lehti.

Olen itse puheenjohtajana yrittänyt huolehtia siitä, että antaessani medialle lausuntoja yritän samalla jollakin tapaa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun nuorten hyvinvoinnin, yhdenvertaisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien tukemiseksi. Kyse ei ole välttämättä mistään varsinaisista uusista kannanotoista – jo tiimin jäsenten yhdenvertaisuus iästä riippumatta on yksiselitteinen osa protutoimintaa. Olen myös erittäin ylpeä siitä, miten viime keväänä järjestönä lähdimme osallistumaan Kannustusryhmä-kampanjaan jakamalla omia ideoitamme kiusaamisen ennaltaehkäisemiseksi – vaikka se ei juuri mediahuomiota saanutkaan.

Protulla on muuten valmiina kevätkokouksessa 2014 hyväksytty linjaus siitä, millaisiin aiheisiin Protun hallituksen toivotaan ottavan kantaa, ja se on mielestäni yllättävänkin hyvä.

Olisi erinomaista, jos Protun hallitus ja tiedotusjaosto ehtisivät nykyistä enemmän ideoida yhdistykselle julkisia ulostuloja. Ne voivat parhaimmillaan saada äänemme julkisuudessa kuuluviin, mutta aina ne ovat myös osa sisäistä keskusteluamme ja auttavat meitä omien myöhempien kannanottojemme ideoimisessa – tai strategiankin.

Ulostuloissa kannattaa myös hyödyntää aktiivien omaa asiantuntemusta. Sitä, että uusi puheenjohtajamme Ansku on opettaja, ei kannata missään nimessä piilotella. Olisikin hyvä, mitä useampi ammatti-ihminen tai menestynyt taiteilija saataisiin julkisesti kertomaan omasta protuleiritaustastaan ja siitä, mitä protutoiminta on hänelle opettanut. Tiedotusjaoston koordinoiman yhtenäisen viestinnän lisäksi myös  puskaradiota on tärkeää tukea. Se on meille kaikista edullisinta tiedotustyötä.

Markkinointi

Protun tiedotusjaoston toiminta ja muu markkinointimme on kehittynyt viime vuosina: on tarkempaa tavoittavuuden seurantaa, on viestintäsuunnitelman päivitystä, on uusi mainosvideo, on uusittu visuaalinen ilme, on jatkuvasti uusia mainoskuvia Facebookissa ja muualla somessa.

Mutta lisää ja uudempaakin voisi tavoitella. On oikeastaan hämmentävää, että Protu ei ole vielä päässyt mukaan some-videoiden tekoon – välillä tuntuu, että ainoana organisaationa maailmassa. Esimerkiksi viimeisintä, muutaman minuutin mittaista protuvideota tehtiin muistaakseni yli vuoden. Puhumattakaan siitä, että meillä olisi aktiivista Twitter-keskustelua, kännykkä-appikoodausta tai edes Facebook-kehyksiä.

Kyse ei ole siitä, etteikö tiedotusjaosto tekisi jo nyt aivan kaiken, mitä ehtii. Kyse on laajemmastakin haasteesta Protussa: meillä on turhan heikko yhdessä uuden opettelun kulttuuri. Leirejä tehdessämme osaamme kyllä stormata ja keksiä uutta. Mutta monien uusien laitteiden tai tekniikoiden – tässä tapauksessa videoeditoinnin – opettelu on meillä usein jäänyt yksittäisten aktiivien oma-aloitteisesti ilmaiseman kiinnostuksen varaan. Emme ole onnistuneet saamaan herätettyä ihmisille kiinnostusta opetella uusia asioita siksi, että se edistäisi ennen kaikkea Protun tavoitteita.

Ja tekee viestinnän pitkäjänteisestä ja systemaattisesta suunnittelusta, saati resursoinnista, vaikeaa.

Asetelma on toki tietyllä tapaa Protun vahvuuskin, sillä se legitimoi toimintamme vuosi vuodelta uudelleen: kukaan ei oikeasti tee tätä pakosta vaan omaksi ilokseen.

Jos kuitenkin onnistuisimme luomaan Protuun laajempaa innostusta viestinnän uusien keinojen opetteluun yhdessä, yksilöistä riippumatta, se olisi meille kullanarvoista.

Työvaliokunta ja talousvaliokunta

Työ- ja talousvaliokunnat ovat Protussa hankalassa asemassa. Niiden työkenttään kuuluu niin paljon kriittistä mutta samalla herkästi monien ”byrokratiaksi” moittimaa, että monena vuonna on ollut suuri vaara, ettei tekijöitä saada. Samalla yhdistyksen puheenjohtajan omat roolit – hallituksen arvokeskustelun johtajana sekä hallinnon kasvoina ulospäin – voivat herkästi osua tvk:n ja talvk:n kentille.

Kun aloitin puheenjohtajana, kerroin haluistani käydä kahdenkeskisiä keskusteluja mahdollisimman monen jaostonvetäjän kanssa ja käydä osallistumassa eri jaostojen kokouksiin. Siihen edeltäjäni Anna varoitti: ”Ole varovainen – puheenjohtaja voi halutessaan tuhota tvk:n.” Erityisesti tvk:n ja talvk:n kohdalla Protun puheenjohtajan on tärkeää ymmärtää vetää itselleen rajoja ja jättää valiokunnille tilaa johtaa itse omia tehtäväkenttiään. Muuten valiokunnilla ei ole kohta enää jäseniä ja niiden työt kaatuvat puheenjohtajan riesaksi.

Työ- ja talousvaliokunta ovat toimineet tänä vuonna mielestäni paremmin kuin juuri koskaan ennen. Molemmissa ryhmissä on ollut– toki haasteista huolimatta – vahvaa motivaatiota. Tvk on onnistunut vuosien aikana vaiheittain muuttumaan ennen kaikkea jaostoista huolta pitäväksi toimielimeksi normien vahtijan sijaan. Talousvaliokunta on puolestaan ollut aidosti kiinnostunut siitä, mistä yhdistyksemme talous rakentuu ja minkä varassa se on. Kummankin toimielimen työmäärä on kuitenkin suuri, ja monesti se kasautuu lyhyille jaksoille vaatien jäseniltään vahvaa motivaatiota.

On hirveän tärkeää, että hallituksen puheenjohtaja osaa antaa työ- ja talousvaliokunnille niiden ansaitseman kiitoksen ja kunnioituksen. Vahvimmin tämä näkyy hallituksen kokouksissa valiokuntien esityksiä käsiteltäessä sekä tehtäviä puheenjohtajistossa edelleen delegoitaessa. Vaikka puheenjohtajaa itseään väsyttäisi, hän ei saisi antaa tvk:n ja talvk:n luisua omiksi nakkivastaanottimikseen, vaan on tärkeää pitää yllä etenkin puheenjohtajiston, työvaliokunnan ja talousvaliokunnan välistä yhteishenkeä ja yhteisvastuun tunnetta.

Kirjoitan tvk:sta ja talvk:sta tässä, koska ne ovat aivan äärettömän tärkeät rattaat Protun hallinnon koneistossa. Elleivät ne toimi (tai niissä ei ole tekijöitä), jaostojen ja hallituksen yhteydenpito ei kulje, toimintasuunnitelman tavoitteita ei saada aikaan, kukaan ei noudata yhteisiä pelisääntöjä ja kaikki loput kuormittuvat niin, että jokaisella on kokouksissa väsynyttä ja kurjaa. Ja tämä tilanne periytyy väkisinkin moneksi vuodeksi eteenpäin.

Parhaimmassa tapauksessa taas nimenomaan tvk ja talvk saavat jaostoaktiivimme tuntemaan tehtävänsä mielekkäiksi ja Protun turvalliseksi ja jäsenistään välittäväksi organisaatioksi.

Paikallistoiminta

Hallituksen päätöksentekoa johtaessaan joutuu jatkuvasti vahtimaan, ettei turvaudu liikaa helppoihin ratkaisuihin. Tällainen tyypillinen ”helppo ratkaisu” on vastuuttaa/osallistaa apua kaipaavaa jaostoa itseään.

Muutama vuosi sitten kaksi jaostoamme yhdistyivät yhdeksi omasta toiveestaan. Hallituksessa hurrattiin. Kuitenkin heti fuusion perään kaikki jaosto A:n jäsenet lopettivat ja entisen jaosto B:n aktiiveille jäi käsiin kahden jaoston verran hommia. Jaosto A:n hankala tilanne oli tosin ollut hallitukselle koko ajan selvää, mutta sille ei ollut keksitty ratkaisua. Lopputulos oli oikeasti ennakoitavissa. Oli vain ollut hirveän helppoa paeta sen taakse, että nyt tämä fuusioitumishalu oli selvästi molempien toive ja hallitus vain osoitti luottamusta aktiiveihin.

Vastaavia tilanteita ilmenee jatkuvasti, ja ne vaativat hallitukselta ja sen puheenjohtajalta selkärankaa. Esimerkiksi jaostojen virkistysrahojen laskemisesityksiä on välillä perusteltu sillä, että jaostot eivät tarvitse niin paljoa, ilman että olisi ensin varmistettu, ovatko virkistäytymättä jättäneet jaostot oikeasti olleet virkistysrahoista tietoisia ja mikä heidän jäsentensä jaksamistilanne noin ylipäätään on. Välillä olemme nakittaneet asioita jaostoille mielestäni puhtaasti laiskuuttamme, uskotellen, että jaosto muka arvostaisi tilaisuutta päästä sanomaan asiasta ensimmäisen sanan. Tämä on toistunut useammankin kerran esimerkiksi kevät- ja syysseminaarin sijaintipaikkakuntia päätettäessä. Turhasta pallottelusta ei ole hyötynyt kukaan.

Otsikkoon eli paikallistoimintaan tämä liittyy siten, paikallistoiminta  on tällä hetkellä Protussa hankalassa roolissa. Paikallisryhmiemme määrä on laskenut säännöllisesti muutaman vuoden ajan, mutta hallitus ei ole oikein osannut tai edes kunnolla yrittänyt miettiä, miten paikallisryhmätoimintaa voitaisiin tukea paremmin. Kun vieläpä meillä on välillä ollut paikallisjaoston puheenjohtaja hallituksen jäsenenä, on ollut ihan liian helppoa vastuuttaa jaostoa itseään asian korjaamisesta tai ylipäätään korjausideoiden keksimisestä, vaikka työ on aivan liian iso yhdelle tai muutamallekaan nuorelle.

Pohjimmiltaan ongelma on nähdäkseni siinä, että Protu ei ole hallinnossaan ja strategisessa suunnittelussaan todella miettinyt, miten paikallisryhmätoimintaa voisi ottaa siihen mukaan. Meillä on muutamia todella aktiivisia ja innostuneita paikallisryhmiä, mutta ne ovat pienen porukan motivaation varassa. En voi hyvällä omallatunnolla väittää puheenjohtajavuosieni aikana tehneeni tarpeeksi paikallistoiminnan tukemiseksi, vaikka paljon siitä haaveilinkin.

Puheenjohtajana aloittaessani meillä oli yli kymmenen paikallisryhmää. Nyt niitä on viisi. Tänä vuonna paikallisryhmien tapaaminen jouduttiin perumaan, koska osanottajia ei saatu tarpeeksi.

Kyselyjen mukaan monien paikallisryhmien toiminta on laadukasta ja hyvää, sen suhteen ei ole ongelmaa.

Jos kuitenkin paikallisryhmätoiminnan halutaan Protussa jatkuvan vielä ensi vuosikymmenelle, sille on ehdottomasti saatava tiiviimpi ja keskeisempi rooli Protun strategian toteuttamisessa ja koko järjestön pyörittämisessä ylipäätään. Sen ei pitäisi olla edes vaikeaa: alueellinen tasa-arvo on meillä vuosi vuodelta tärkeämmässä roolissa, ja paikallisryhmien nuorista ja innostuneista protuista olisi mahdollista saada apua melkein minkä vain jaoston tavoitteiden saavuttamisessa.

Mutta se ei riitä, jos paikallisryhmien toimintaa koskeva keskustelu Protun hallinnossa pelkistyy paikallisryhmien hyötykäyttöön ilman, että paikallisryhmien itseisarvoa todella tunnustetaan ja pidetään mielessä.

Ideoita vuosien varrella on heitetty moniakin. Yksi helpoimmista olisi, että Protun johdon edustajat kävisivät oikeasti tutustumassa tyyppeihin paikallisryhmissä ja keskusteluttaisivat siellä jotain oleellisia ajankohtaisia aiheita, esimerkiksi yhdenvertaisuuden kehittämisen järjestössämme.

Leirit tuovat lisää lihaksia

Viimeinen kohtani tässä ei oikeastaan ole niinkään strateginen vaan enemmän henkilökohtainen vinkkini uudelle puheenjohtajalle tämän kaiken keskellä pärjäämiseen.

Olen vuosien varrella huomannut, että pelkän Protun hallinnon keskellä pyöriminen on vahingollista. Kun asiat, joita tekee, ovat pelkästään dokumentteja ja tavoitteiden kertaamisia ja aikataulujen vahtimisia ja kokousten vetämistä, kärsii kokonaiskuva. Tehtävä muuttuu helposti suorittamiseksi. Prosessi muuttuu tärkeämmäksi kuin se, mitä varten sitä prosessia vedetään.

Joskus kun oikein ahdistaa ja harmittaa, olen käynyt salilla tai lenkillä. Olen huomannut, että liikunta jotenkin vie ahdistuksen pois, tuntuu palauttavan murheet oikeisiin mittasuhteisiinsa. Sen jälkeen on jotenkin helpompi myöntää itselleenkin, jos jossakin asiassa ei nyt vain onnistuta, ja hyväksyä se asiantila hymysuin.

Jotenkin samaa vaikutusta olen kokenut protuleireistä. Uusien protujen tapaaminen leireillä, leirin valmisteluissa, puistotapahtumassa, Nufitissa, seminaareissa ja koulutuksissa auttaa jaksamaan. Se tuo konkreettisesti silmiesi eteen sen, kuinka tärkeää työmme Protussa sadoille, jopa tuhansille nuorille onkaan. On aivan parasta, kun löytää taas itsensä juttelemassa jotakin henkeviä tai maailmankatsomuksellisia juttuja itseään 20 vuotta nuorempien kanssa ja tajuaa, että ei hitto, nyt opin juuri jotain ihan uutta.

On ihanaa, kun voi joskus vain keskustella ihmisten kanssa, ei aina vain vetää kokousta. On ihanaa, kun voi suunnitella keskustelunvetoa tai päiväteemaa tai antaa kehuvaa palautetta oman kotiryhmän jäsenelle. Kun voi päästää irti ja antaa muiden puheensorinan täyttää mielesi uudesta, uljaammasta tavoiteruusukkeesta – josta sinun ei tarvitse kuitenkaan koskaan laatia esitystä kenellekään. Se on vain se hieno, vapaa keskustelu, siinä ja nyt. Vain teitä itseänne varten.

Suosittelen sitä aitoa protutoimintaa vahvasti. Se tekee sinut onnellisemmaksi.

Ja muista myös vaatia siihen muulta puheenjohtamistyöltäsi aikaa.