Blogit
Puheenjohtajalta  

Humanisteja – mekö?

3.11.2016 klo 18:17
Kuva: Milo Savolainen
Kuva: Milo Savolainen

Ylihuomenna lauantaina Protun syyskokous päättää, allekirjoittaako Protu Pohjoismaisen humanistimanifestin ja määritteleekö yhdistys itsensä sen pohjalta jatkossa humanistijärjestöksi / humanistiseksi järjestöksi. Kysymys on isosta asiasta, ja se herättää varmasti paljon tunteita jäsenistössä. Asiasta on pyritty tarjoamaan jäsenille keskustelumahdollisuuksia ennakkoon Protun Facebook-ryhmässä ja Protu-lehden sivuilla.

Manifesti tuntuu kirvoittaneen jäsenissä tuntemuksia ennen kaikkea sen sisällön ulkopuolelta. Allekirjoittamista vastustavat henkilöt eivät ole niinkään nostaneet esille manifestin sanatarkkoja muotoiluja, vaan heitä on vaivannut Protun tunnustautuminen yhtään minkään ismin tai ulkopuolisen määritelmän alle sekä mahdolliset humanismi-sanaan ja humanistiseen liikkeeseen liitetyt mielikuvat. Luultavasti, vaikka humanistimanifesti olisikin sisällöltään vain ”Humanisti kunnioittaa kaikkien ihmisarvoa”, sitä vastustettaisiin myös.

Manifestissa on myös yksi, erityisen vahvasti jäsenten tunteisiin osuvia kohta, ja se on manifestin alussa mainittu sekulaarisuus. Suomeksi sana tarkoittaa maallista, mikä on lievempi ilmaisu sanalle uskonnoton.

On syytä tehdä yksi asia selväksi: Protulla, ja tuskin kenelläkään protuista, ei ole mitään ongelmaa uskonnottomuuden kanssa. Protu on alusta asti ollut monessa mielessä moniarvoinen yhteisö, mutta erityisesti Protu on ollut paikka, jossa uskonnottomuutta ei katsota pahasti tai kummeksuen. Tämä uskonnonvapauteen sisältyvä perusoikeus ei toteudu Suomessa kaikkialla vielä nykyäänkään.

Se, minkä kanssa Protulla on ongelma, tai oikeammin sanottuna huoli, on uskonto. Eikä siinäkään ole kyse siitä, että Protussa uskovaisia ihmisiä ei toivotettaisi tervetulleiksi mukaan (tämä yhdenvertaisuusasia on jopa erikseen mainittu sääntöjemme tarkoituspykälässä!). Ongelma on siinä, että miten meidän tulisi otsikoida ja kuvata toimintaamme julkisesti niin, että nämä molemmat puolet tulisivat asianmukaisesti edustetuksi. Se, että ihan oikeasti Protuun ovat tervetulleita kaikki uskonnollisuudestaan ja uskonnottomuudestaan riippumatta – leireillä jopa arvostetaan erilaisia ajatuksia – ja että se ei ole vain sanahelinää.

Humanismi tarkoittaa oikeasti paljon muutakin, mutta on monia ihmisiä, jotka tulkitsevat sen kiertoilmaukseksi uskonnottomuudelle. Kysymys kuuluukin: haluaako ja voiko Protu olla mukana kyseenalaistamassa ja monipuolistamassa tätä tulkintaa?

 

Protu kuuli tulossa olevasta Pohjoismaisesta humanistimanifestista ensi kerran vuosi sitten lokakuussa. Meiltä osallistui delegaatio Göteborgissa pidettyyn pohjoismaisten humanististen nuorisojärjestöjen tapaamiseen (järjestäjä oli saanut siihen rahoituksen ja maksoi matkamme lähes kokonaan). Tapaamisessa näimme ensimmäisen version työn alla olevasta Nordic Humanist Manifestosta, ja meille osanottajille valkeni: tämähän on melkein kuin kuvaus Protusta! Teksti oli tiivis mutta täynnä hienosti ilmaistua kuvausta kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta, kulttuurin arvosta, ihmisoikeuksien merkityksestä, luonnon suojelusta, kriittisestä ajattelusta myös omaa itseä kohtaan ja uskonnonvapauden tärkeydestä.

Tekstissä oli vielä tuolloin erilaisia lauseita, jotka määrittivät humanismin selkeästi uskonnottomaksi. Yritimme delegaatiomme voimin ja tapahtuman jälkeen järjestöjä kontaktoimalla vaikuttaa siihen, että muotoilua korjattaisiin. En tiedä, miten paljon meitä on haluttu kuulla, mutta nykyinen lopputulos ainakin istuu meille vuodentakaista paremmin.

Humanismin määritelmään on erilaisia tulokulmia, ennen kaikkea ihmisarvoa ja kriittistä ajattelua kunnioittava kulma, joka on vahvasti protuleireilläkin läsnä. Tällainen humanismi on itse asiassa vahvasti läsnä myös koko suomalaisen peruskoulun arvomaailmassa. Siksi osa jäsenistämme onkin pitkään toivonut Protun määrittelevän itsensä humanistiseksi järjestöksi – se olisi tavallaan rinnastus tähän kaikkien yhdenvertaisuutta ja koulutusta tukevaan hyvinvointiyhteiskuntamme keskeiseen rakennuspalikkaan.

Tällainen toivomus nousikin viimeksi esille kevätkokouksessa 2013, kun valmistelimme edellistä strategiaamme. Siinä jäsenet toivoivat, että Protu yrittäisi vahvemmin sanoittaa julkisuudessa, mitä Protu on, ja sen keinoksi nähtiin sana ”humanismi”. Kokoustajat tulkitsivat, että yksi syy, miksi emme järjestönä saa mediassa huomiota, on se, että meihin ei luoteta, koska kieltäydymme määrittelemästä itseämme millään tunnetuilla käsitteillä. Leiritoiminnan periaatteet ja Tavoiteruusuke ovat toki kuvaavia, mutta jos organisaatio ei suostu tunnustamaan ulkopuolisen yhteiskunnan sanastoa ja luokittelua, se voi vaikuttaa epäilyttävältä ja salailevalta. Voi herätä tunne, että mitäköhän tästä on tahallaan jätetty sanomatta.

Näin siis kokoustajat tuolloin ajattelivat. Kaikki jäsenemme eivät varmasti tuota tulkintaa jaa.

Humanismi-sanan käyttöä puolustavat näkevät, että sitä kautta Protu saisi jalansijan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja enemmän huomiota. Erityisen olennaista se on nyt, kun tulevaan strategiaankin on näillä näkymin tulossa omaksi painopisteekseen ”Lisää protua maailmaan”, eli Protun yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja näkyvyyden lisääminen. Voi olla, että Protu ei voi saada strategian tavoittelemaa nykyistä suurempaa jalansijaa, jos emme ei suostu astumaan muiden yhteiskunnallisten tahojen kanssa saman sanaston kentälle.

On myös syytä huomioida, että Suomen tällä hetkellä suurempien humanistiseksi itseään määrittelevien järjestöjen, Vapaa-ajattelijain liiton ja Humanistiliiton, yhteenlaskettu jäsenmäärän on pienempi kuin Protun. Jos Protu määrittelee itsensä humanistijärjestöksi, Protusta tulee ylivoimaisesti Suomen suurin humanistijärjestö. Miettikää, mitä tämä tarkoittaisi Protun mahdollisuuksille julkisessa keskustelussa.

 

Kuitenkin monissa maissa humanismi nähdään myös maailmankuvan määritelmänä, käytännössä uskonnottomuutena. Tähän vaikuttaa etenkin näiden muiden maiden erilainen historia ja kirkon rooli niissä – uskonnottomuus on koettu siellä erityisen tarpeelliseksi asiaksi sanoa ääneen. Suomessa tilanne on hiukan toinen, sillä uskonnollisuus ja uskonnottomuus nähdään täällä yksityisasiana. Tosin esimerkiksi Vapaa-ajattelijan liiton mielestä lainsäädäntö suosii epäreilusti kristittyjä.

Protun ja humanismin suhde onkin tästä syystä pitkä ja kipeäkin. Yritän tiivistää sen tähän lyhyesti:

2000-luvun alussa Protu meinasi liittyä kansainväliseen humanistiliittoon IHEU:uun, mutta yleiskokouksemme torjui esityksen, koska Protun olisi silloin pitänyt allekirjoittaa kansainvälinen ns. Humanismin minimilausuma. Minimilausuma edustaa juuri sitä aiemmin mainitsemaani kansainvälistä ajattelua, jossa ajatellaan, että ihminen ei voi tosissaan olla humanisti, jos hän uskoo johonkin yliluonnolliseen voimaan.

No, Protu perusti oman kansainvälisen humanististen nuorisojärjestöjen liiton Iheyon, jolla ei ollut moista ehtoa. Myöhemmin Iheyon muut jäsenjärjestöt halusivat Iheyon sulautuvan IHEU:n osaksi, minkä myötä Protu erosi Iheyosta.

Vuonna 2010 Protun syyskokous teki historiallisen päätöksen ja ylivoimaisella äänten enemmistöllä päivitti sääntöjemme tärkeimmän kohdan eli tarkoituspykälän. Uusi muotoilu ei puhunut mitään siitä, että protuleirit olisivat ensisijaisesti uskonnottomille nuorille vaan käytti ilmaisua, että tavoitteenamme ”tukea nuorta hänen oman elämänkatsomuksensa rakentumisessa”.

Muutos oli vahva statement, joka selkeytti Protun kannan: Protutoiminta on tarkoitettu ja suunnattu täysin, ehdottomasti, viimeistä minuuttia ja toiminnan nurkkaa myöten tarkoitettu tasan yhtä paljon jokaiselle nuorelle riippumatta siitä, mitä tämä on maailmankatsomukseltaan.

 

Mitä sitten tarkoittaisi, jos Protu nyt määrittelisi itsensä humanistijärjestöksi ja käyttäisi käsitteen selityksenä tekstiä, jossa humanismi määritellään ”sekulaariksi”? Osan mielestä tämä olisi tarkoituspykälämme vastaista ja härski yritys määritellä meidän suosivan uskonnottomia uskovaisten edelle.

Osan – esimerkiksi minun – mielestä ristiriitaa ei ole, eikä manifestin allekirjoittamisella kukaan halua tarkoituspykälän viestiä miltään osin heikentää. Näin ajattelevien mielestä manifestin sana ”sekulaari” ei tarkoita, että Protun jäsenet olisivat Protun mielestä katsomukseltaan uskonnottomia, vaan että Protu – ihan kuten vaikka oikeuslaitos – ovat toimintatavoiltaan argumenteiltaan maallisia. Itse näen niin, että tällä ilmauksella me määrittelemme, että yhdistyksemme päätöksenteko ja tavoitteet perustellaan muilla kuin uskonnollisilla tai uskonnollisiin lähteisiin nojaavilla argumenteilla. Siis ihan kuten oikeuslaitos.

Toinen kohta on, että manifestin lopussa sanotaan, että humanistin mielestä ”valtion ei tulisi suoda erityisoikeuksia millekään maailmankatsomukselle”. Osan mielestä tämä on poliittinen kannanotto, jossa Protu vaatisi evankelis-luterilaisen kirkon veronkanto-oikeutta poistettavaksi. Minä en näe niin. Kyse on minusta samanlaisesta yhdenvertaisuuden arvosta, jota kuvataan esimerkiksi yhdenvertaisuuslaissakin. Se, loukkaako kirkon veronkanto-oikeus tällaista katsomusten yhdenvertaisuutta, on tulkintakysymys. Eiväthän sitä puolustavatkaan tahot perustele sitä väittämällä sitä suosimiseksi, vaan he pitävät sitä ”kätevänä” kristittyjen suuren väestönosuuden vuoksi.

 

Kumpi sitten on oikea tulkinta? Tai voidaanko sellaista edes määritellä – ja onko sillä väliä? Meillä on myös jäseniä, joiden mielestä sanassa humanismi on paha kaiku, ja sitä nimenomaan ei pitäisi julkisuudessa käyttää. (Itse näen tämän asetelman vähän samanlaisena kuin sen, kun jotkut vastustavat feminismi-sanaa – mutta toki jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Tarkoitukseni on tässä vain selittää, miksi minä itse olen päätynyt eri arvioon.) Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi Protun leiritoiminnan periaatteissakin viitataan suoraan ”humanistikasvattajan ohjeistoon”.

Yksi ilmeinen syy jännitteeseen liittyy Vapaa-ajattelijain liittoon, joka on myös Protun pitkäaikainen jäsenjärjestö. VAL on tiukasti poliittinen uskonnottomien oikeuksia ajava liike, jonka sekä poliittiset tavoitteet että kärkevät keinot siihen eivät vastaa niin Protun tavoitteita kuin toimintatapojakaan. Protulla ja VAL:lla on kuitenkin selkeitä yhteisiä intressejä viiteryhmänsä osalta: edelleenkin, vaikka leirimme ovat ehdottoman avoimia kaikille nuorille, uskontokuntiin kuulumattomille nuorille olemme käytännössä ainoa aikuistumisleirivaihtoehto.  Vaikka Vapaa-ajattelijain liitto onkin Protun jäsenjärjestö (ja sillä on yleiskokouksissamme yksi ääni siinä missä kullakin henkilöjäsenillämmekin), Protu ei ole Vapaa-ajattelijain liiton jäsen eikä Vapaa-ajattelijain liitolla ole mitään sen paremmin virallista kuin epävirallistakaan edustusta yhdistyksemme hallinnossa.

Osaa pelottaa, että tämä raja meidän ja Vapaa-ajattelijain liiton välillä ei tulisi olemaan medialle ja muulle yhteiskunnalle selvä, jos allekirjoitamme Pohjoismaisen humanistimanifestin. Heitä pelottaa, että näyttäydymme ulospäin käytännössä poliittisena tai vain uskonnottomille suunnattuna toimintana. Heitä pelottaa, että kukaan ei tosiasiassa viitsisi lukea verkkosivuiltamme löytyvän Pohjoismaisen humanistimanifestin sisältöä, vaan he tulkitsisivat kuvauksemme ”humanistijärjestö” oman päänsä ja omien pohjalla olevien mielikuviensa mukaan.

Huoli ei ole aiheeton. Samalla se sisältää sen lohduttoman oletuksen, että Protulla ei käytännössä nyt eikä tulevaisuudessakaan olisi mahdollisuutta ottaa kyseistä humanisti-sanaa ja sen selitystä haltuunsa. Siinä ajatellaan, että Protu pikemminkin kahlitsisi itsensä muiden luomien mielikuvien alle.

Tosiasiassa sekä humanismimanifestin allekirjoittamista kannattavat että vastustavat kiinnittävät huomiota juuri siihen, että saadaanko tällä Protun todellinen sisältö ja viesti medialle paremmin näkyväksi vai ei.

 

Mutta asiaan liittyy kuitenkin vielä yksi ulottuvuus, ja se on Protun historia ja se, miten sana humanismi on siinä näkynyt. Protu on jo tehnyt selväksi, että se ei rajaa toimintaansa vain uskontokuntiin kuulumattomiin nuoriin. Mutta mitä sana humanismi meille merkitsee?

Sitä kysymystä on paha ratkoa irrallaan jostakin selkeästä, konkreettisesta päätösasiasta. Nyt, Göteborgin myötä, meille tuli siihen tilaisuus. Ja sen eteen olemme tehneet kuluvan vuoden aikana töitä.

Tiedostan, että Pohjoismaisen humanistimanifestin ilmaisu ”sekulaarista” voi joistakin kuulostaa väärältä, enkä voi siitä ainakaan ketään moittia. Sen voin kuitenkin oman pitkän protuhistoriani puolesta sanoa, että tätä paremmin Protun arvoihin istuvaa humanismin määritelmää emme varmasti tule ikinä saamaan vastaamme. Jos meillä on mitään halua kutsua itseämme humanistijärjestöksi, koskaan, niin silloin meidän on syytä allekirjoittaa tämä manifesti. Vastaavasti, jos emme allekirjoita tätä nyt, kantamme humanismi-sanaan on jokseenkin lopullisesti selvä. Kummin tahansa päätämme, koen, että Protu seisoo mielestäni tukevammalla jalustalla tämän jälkeen.

 

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, minulle on tärkeää nostaa näkyväksi erilaisia ristiriitoja, jotta ne voidaan yhdessä ratkaista. Toivon, että päättää syyskokous sitten kummin tahansa, se tekee sen huolellisesti asiaa pohdittuaan ja asian kaikki kulmat ymmärtäen. Jokaisella on tilaisuus ilmaista syyskokouksessa kantansa. Edes Protun hallitus ei ollut manifestin allekirjoittamista esittäessään ratkaisussaan yksimielinen.