Blogit
Puheenjohtajalta  

Puheenjohtajan lihakset

25.10.2014 klo 17:35
Aatu Komsi

Keskiviikkona ilmestyneessä painetussa Protu-lehdessä on kannaltani hieman kiusallinen juttu. Puheenjohtajalta-kolumnissani nimittäin ylpeänä kerron, että uusia leiriläisiä ja jäseniä saadaksemme olemme hallituksessa ”ottaneet riskin” ja alustavasti päättäneet olla korottamatta niin leiri- ja jäsenmaksujakaan ensi vuodelle ”edes inflaation vertaa”. Esitin itse tätä hallituksen elokuun kokouksessa, ja hallitus hyväksyi sen silloin yksimielisesti. Hehkutin ratkaisua myös syyskuun alussa purkajaisissa tiimeille puhuessani. Idea oli minusta hieno: se osoitti, että ymmärrämme leiriläismäärämme laskun vakavana asiana ja kaikkein suurimpana uhkana tulevaisuudellemme.

Kirjoitushetken ja tämän viikon välillä on kuitenkin ehtinyt tapahtua paljon. Hallitus päätyikin syyskuun kokouksessaan korottamaan leirimaksuja ja esittämään syyskokoukselle myös jäsenmaksujen korotusta.

En ollut itse paikalla tuossa syyskuun kokouksessa, sillä olin matkoilla.

 

Onhan tämä tapahtunut minulle hieman noloa. Osa jäsenistä on jopa pelkkää lehteä lukiessaan voinut huomata ristiriidan kolumnini ja syyskokouskutsusta löytyvän jäsenmaksuesityksen välillä. Minä menin lupailemaan jäsenlehdessä jotain, jonka pitämiseen lihakseni eivät lopulta riittäneet. Heti kun katseeni vältti, oma hallitukseni päätti vastoin toiveitani.

Tuo edellinen virkkeeni oli tietysti vain harhaanjohtavaa kärjistystä, eikä kerro oikeasti hallituksen yhteishengestä. Tosiasiassa hallituksen päätös oli varmasti perusteltu ja tarpeellinen, ja seison sen takana. Kun hallitus sai budjettiesityksen käsiteltäväkseen, se oli yli 20 000 euroa miinuksella. Riskejä voidaan ottaa, mutta ei nyt noin isoja. Hallitus onnistui ihmeellisesti tasapainottamaan budjetin tuossa kokouksessaan plussan puolelle, ja yhtenä työkaluna siinä oli leirimaksujen korotus kuudella eurolla ja jäsenmaksujen korotus eurolla. En usko, että hallitus olisi tähän kevyin perustein turvautunut. Jos olisin ollut paikalla, olisin ehkä voinut ehdottaa jotakin muutakin ratkaisua – ehkä. Tai sitten olisin joutunut totemaan korostusten välttämättömyyden itsekin.

Mutta vallankäytön ja vaalien kautta kootun toimielimen (hallituksen) hallinnon kannalta olisi tavallaan kiehtovaa, jos hallitus olisikin tehnyt päätöksen tarkkaan laskien, että hah haa, nyt voitiinkin tehdä tuo, kun Aatu oli poissa.

 

On huojentavaa huomata, että hallituksella oli rohkeutta tehdä tuo päätös. Olen tavannut sanoa, että jos hallituksen jäsen jää kokouksesta pois (oli syy mikä tahansa), sen kokouksen päätösten on syytä harmittaa häntä edes vähän. Tarkoitan tällä sitä, että hallituksen kokouksilla pitää olla merkitystä ja päätösvaltaa. Kun asioista äänestetään, jokaisella äänellä on oltava väliä. Jos hallitus olisi aina niin yksimielinen ja yksituumainen, että kenenkään poisjäänti ei muuttaisi lopputulosta, miksi kukaan edes vaivautuisi kokoukseen paikalle? Minun ei tarvinne selventää, miksi sellainen tilanne olisi niin hallituksen kuin Protunkin toimintakyvylle todelle huono juttu.

On siis enemmän kuin oikein, että jos jään itsekin – omasta puheenjohtajan asemastani huolimatta – pois kokouksesta, sen päätökset eivät ole täysin henkilökohtaisten toiveitteni mukaisia. Olisi oikeastaan todella huolestuttavaa, jos muu hallituksemme ajattelisi, että sillä olisi velvollisuus ottaa Aatun oletettu ääni ja näkemys huomioon, vaikka minua ei voitaisi saada edes puhelimitse kiinni syystä, jonka olen itse aiheuttanut.

On myös minun oman tehtäväni hoitamisen kannalta hyödyksi, että muut hallituksemme jäsenet keskittyvät tekemään omasta mielestään mahdollisimman hyviä päätöksiä eivätkä miellyttämään minua. Tämä hallitus onkin tänä vuonna ollut kovin mukava työporukka: se on ymmärtänyt hyvin velvollisuutensa ja vastuunsa ja käynyt huolellista ja punnitsevaa keskustelua kaikista tekemistämme ratkaisuista. Minun mielipiteeni ei ole aina voittanut, ja hyvä niin. Meillä on kuitenkin vallinnut yhteisymmärrys kaikesta siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Päätöksentekoa ei ole pelätty, ja vastuu on kannettu yhdessä.

 

Mutta jos ollaan nyt ihan raadollisen rehellisiä, niin ei tämä tapahtunut nyt sentään puhtaasti mikään demokratian juhla ollut. Menin kirjoittamaan toiveitani totena liian herkästi. Kun kerran tiesin, että elokuussa tehdyn päätöksen oli vielä mahdollista peruuntua, minun olisi ollut parempi olla aiemmasta ratkaisustamme kolumnissa hiljaa. Tai vähintäänkin olisin voinut selventää sen epävarmuutta muutenkin kuin pienellä ja epäselvällä ilmaisulla ”alustavasti (päättänyt)”.

Toivottavasti kuitenkin saamme jollakin tavalla edes ensi vuonna katkaistua leirimaksujen ja jäsenmaksujen jatkuvan korotuksen kierteen. Siihen auttaa, kun leiriläismäärän ja jäsenmäärän laskukierre saadaan katkaistua ensin. Tämä oli kuitenkin se kolumnini ydinviesti, johon haluaisin koko jäsenistön lähtevän mukaan.